Omnibus – hyvä vai paha?

Tässä blogissa tarkastellaan omnibus -lainsäädäntöä Euroopan unionin lainsäädäntökeinona. Omnibus käsite tulee latinan kielestä, omnibus = ”kaikille”. Omnibus-asetus tai -direktiivi on yksi lainsäädäntöväline, jolla muutetaan samanaikaisesti useita eri politiikan alojen voimassa olevia säädöksiä. Se kuvastaa ohjauskeinon kykyä yhdistää lukuisia erillisiin säädöksiin sisältyviä muutoksia yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Blogi perustuu Alberto Alemannon tutkimusartikkeliin, jossa on kriittisesti tarkasteltu Omnibus -sääntelyn hyviä ja huonoja puolia lainsäädännön valmistelun näkökulmasta. Omnibus-lainsäädäntö tarkoittaa EU:ssa sääntelytekniikkaa, jossa yhteen asetukseen tai direktiiviin kootaan muutoksia useista eri politiikkalohkoista. Alun perin se on ollut harvinainen ja tarkoitettu lähinnä hallinnolliseen yksinkertaistamiseen, mutta vuodesta 2025 alkaen siitä on tullut keskeinen väline EU:n sääntelyn keventämisohjelmassa.

Miksi omnibus lainsäädäntötekniikka on ongelmallinen?

Alemannon mukaan omnibus-muotoa käytetään nyt tavalla, joka kiertää perustuslaillisia menettelysääntöjä:

1. Menettelyjen ohittaminen

Omnibus-ehdotukset ohittavat normaalit lainsäädäntöprosessin vaatimukset, kuten: – julkiset kuulemiset – vaikutustenarvioinnit – yksiköiden väliset kuulemiset – paremman sääntelyn työkalupaketin vaatimukset. Vuoden 2025 omnibus-paketeista yhtäkään ei valmisteltu asianmukaisella vaikutustenarvioinnilla.

2. Kilpailukyky perusteluna – käytännössä pysyvä poikkeus

Komissio perustelee arviointien puuttumista kilpailukyvyn kiireellisyydellä, jolloin siitä on tullut yleinen poikkeus, ei poikkeustapaus. Tämä heikentää EU:n perussopimusten mukaista suhteellisuusperiaatetta.

3. Puuttuva näyttöpohja

Suhteellisuusperiaatteen mukaan EU:n toimielinten on osoitettava, että ne toimivat riittävän vahvan aineiston perusteella. Omnibus-paketeissa tätä aineistoa ei ole, koska arviointeja ja analyysejä ei ole tehty.

4. Osallistavan demokratian heikentyminen

Kuulemiset on korvattu suljetuilla tapaamisilla valikoitujen toimialojen kanssa, jolloin: – kansalaisjärjestöt – työntekijät – vaikutusten kohteena olevat yhteisöt jäävät kokonaan ulkopuolelle.

5. Omnibus I esimerkkinä

Omnibus I -paketissa (mm. CSRD ja CSDDD -muutokset): – kynnysarvojen korotukset ja poikkeukset tehtiin ilman vaihtoehtojen arviointia – huolellisuusvelvoitteiden supistaminen tehtiin ilman riskimalleihin perustuvaa analyysiä – muotoa käytettiin tietoisesti välttämään normaalit menettelyt.

Onko omnibus laitonta?

Ei. Omnibus ei itsessään ole EU-oikeuden vastaista, hyötyjäkin on kuten sääntelyn koonti, johdonmukaisuuden parantaminen ja hallinnollinen keventäminen. Mutta nykyinen käyttö muodostaa ”perustuslaillisen poikkeaman”, jos menettelyjä kierretään järjestelmällisesti.

Mitä pitäisi tehdä?

Alemanno ehdottaa, että omnibus-lainsäädäntö pitäisi saada takaisin laillisille raiteille:

1. Menettelylliset suojatoimet tulisi kodifioida, kuten: – objektiivinen perustelu yhdistämiselle – sisällöllinen yhteys muutosten välillä – erityisten rajoitusten noudattaminen.

2. Tulisi ottaa mallia delegoitujen säädösten yhdistämisrajoituksista.

3. Tulisi vahvistaa: – vaikutustenarviointien pakollisuutta – avointa ja laajaa kuulemista ja suhteellisuusperiaatteen näyttövaatimuksia.

Omnibus‑lainsäädännön hyödyt ja haitat

Mitä on pelissä?

Lopuksi Alemanno esittää perustavan kysymyksen: Onko kyse vain yksittäisestä väärinkäytöksestä vai uuden perustuslaillisen normaalin synnystä? Valinta määrittelee: – pysyykö EU oikeusvaltiona, jossa poliittiset tavoitteet alistuvat laillisuudelle – vai alistetaanko laillisuus poliittisen kiireellisyyden ja tehokkuuden vaatimuksille.

Kirjoittaja: Kaisa Sorsa

Global Gateway -tutkimusryhmä

Lähde: Alberto Alemanno (2025) The Omnibus Road to Constitutional Drift. How the Rise of Omnibus Legislation Undermines Procedural Integrity in the EU. https://verfassungsblog.de/omnibus-legislation-europe-constitutional/