Meritoimialan kestävyyssiirtymä ja ohjauskeinot

Meritoimialaa – laivasuunnittelua, laivanrakennusta, varustamotoimintaa ja meriliikennettä – ohjaa monimutkainen kansainvälisten sopimusten ja poliittisen ohjauksen kokonaisuus. Vaikka merenkulku ja telakkateollisuus ovat globaalia toimintaa, sääntely voi olla hyvinkin paikallista. Kansainvälisten merialan järjestöjen, kuten Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO), tehtävänä onkin luoda maailmanlaajuisesti hyväksyttyä yhteisymmärrystä alalle.

Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat korostaneet tarvetta nopeuttaa kestävyyssiirtymää, ottaa käyttöön kiertotalouden käytäntöjä, tehostaa materiaalien kiertoa ja turvata raaka-aineiden saatavuutta, lisätä huoltovarmuutta sekä päivittää lainsäädäntöä, joka vauhdittaa näihin tavoitteisiin pääsemistä. Meriliikenteen näkökulmasta kestävyyssiirtymää ohjaavan sääntelyn soveltaminen käytännön toimintaan tarkoittaa mm. elinkaariajattelun tuomista laivojen suunnitteluun ja rakentamiseen sekä päästöjen vähentämistä ja tehokkuuden parantamista alusten käyttövaiheessa.

Kestävyyssiirtymän yhteydessä merkittävin sääntelykohde onkin meriliikenteen päästöjen vähentäminen. Tämän vuoksi myös alan yritysten tutkimus- ja kehitystoiminta keskittyy pääasiassa tähän alueeseen. Sääntelyn näkökulmasta meriturvallisuuden varmistaminen on kuitenkin aina ensisijainen tavoite.

Kestävyyssiirtymää ohjaavalla sääntelyllä on vaikutuksia liiketoimintaan myös kustannusnäkökulmasta. IMO:n ja EU:n sääntelykehikot, kuten hiili-intensiteetti-indikaattori (CII), olemassa olevien alusten energiatehokkuusindeksi (EEXI) ja EU:n päästökauppajärjestelmä, voivat tuoda uusia kustannuksia meritoimialan toimijoille. Esimerkiksi EU:n päästökauppa voi lisätä suurten alusten kustannuksia sadoilla tuhansilla tai jopa miljoonilla euroilla vuodessa. Tämä ohjaakin telakoita panostamaan energiatehokkaisiin suunnitteluratkaisuihin, vaihtoehtoisiin polttoaineisiin sekä vihreään teknologiaan.

Yritykset, jotka omaksuvat uudet kestävyysvaatimukset ja ottavat uudet teknologiat käyttöön varhaisessa vaiheessa, voivat saavuttaa valinnoillaan kilpailuetua, koska kestäviä liikkumis- ja kuljetusratkaisuja vaativien ympäristötietoisten asiakkaiden määrä on jatkuvassa kasvussa. Sääntelyn noudattamatta jättäminen voi puolestaan johtaa mainehaittojen lisäksi liiketoimintariskeihin, kuten alhaisempiin sopimushintoihin ja laivan heikompaan jälleenmyyntiarvoon.

Alusten pitkän käyttöiän vuoksi laivan omistus voi vaihtua useita kertoja elinkaaren aikana. Tämä tarkoittaa myös sitä, että alukseen sovellettava lainsäädäntö voi muuttua sen käyttöiän aikana useita kertoja. Näin ollen suunnittelu- ja rakennusvaihetta koskeva sääntely voi erota siitä sääntelystä, mitä sovelletaan aluksen käyttövaiheessa ja kun laiva saavuttaa elinkaarensa pään.

Liiketoiminnan näkökulmasta kestävyyssiirtymää tulee pitää väistämättömänä prosessina. Sääntely kiristyy jatkuvasti, ja uusia vaatimuksia on odotettavissa. Johtava asema kestävien ratkaisujen kehittämisessä voi luoda merkittäviä liiketoimintamahdollisuuksia tulevaisuudessa. Lisäksi asiakkaiden vaatimukset ja sitä kautta paine kestävien ratkaisuiden saatavuudesta kasvaa. Lähitulevaisuudessa kestävät toimintamallit voivat muodostua edellytykseksi kilpailukyvyn säilyttämiselle ja markkinoilla pysymiselle.

Voit lukea lisää kestävän laivanrakennuksen ohjauskeinoista ja sääntelystä S4M-projektissa tuottamastamme mittavasta regulaatiokatsauksesta: Anticipatory and proactive regulation map in the constraint of contemporary knowledge.

 

Kirjoittaja: TkT Nani Pajunen

Kiertotalouden liiketoimintamallit -tutkimusryhmä